maanantai 2. lokakuuta 2017

Elämä, intohimot ja UMK18

Joskus tässä ihmisen elossa käy niin, että tapahtuu aivan liikaa asioita. Täysin pyytämättä sellaisia isoja, pahoja juttuja, jotka saavat maailman tai ainakin oman pakan sekaisin, kaiken tutun ja totutun muuttumaan pelottavaksi, tunnistamattomaksi sekasotkuksi vailla punaisia langanpäitä. Tai voivat ne päälle vyöryvät asiat olla hyviäkin, mutta silti kaiken ajan ja varsinkin energian imeviä. Niin että sitä vain räpistelee kaikin voimin päivästä seuraavaan yrittäen pitää pään pinnalla. Silloin voi käydä niinkin, että ennen niin tärkeät intohimot painuvat jonnekin kauas mielen perukoille horrostamaan hyytävän ajanjakson yli.

Ja niinhän minulle kävi. Musiikki ja musisointi jäivät auttamatta taka-alalle, kun mieli askarteli kuumeisesti suurten kysymysten parissa, ja välillä oli niin kiire ihan reaalimaailman tohinoissakin, ettei vain kerta kaikkiaan ehtinyt tehdä rakastamiaan asioita. Ei oikein kai muistanutkaan, tai sitten ei ollut inspiraatiota. Eihän se liekki koskaan täysin sammunut, se vain kyti tosi pienesti suurten, märkien takkapuiden alla.

Nyt elämä on kuitenkin rauhoittunut ja palailemassa hieman paremmin ennustettavissa oleviin uomiin. On taas energiaa ja intoa miettiä, mitä kaikkea kivaa maailmalla olisi tarjota, ja vieläpä mitä minä voisin tarjota sille. No se musiikki. Rakkaus musiikkiin ei häviä koskaan, rakkaus musisointia ja esiintymistä ja lauluntekoa ja fiilisten jakamista kohtaan.

Olikohan se elokuuta jo, kun käännyin säveltäjä Petteri Laakson puoleen kysyen, olisiko hänellä takataskussa jotain biisiä, jolla voisin osallistua UMK18-kisailuun. Petteri ei pettänyt tälläkään kertaa vaan tarjosi oitis muutamaa kappaletta. Mikään niistä ei heti ensikuulemalta lennättänyt niin sanotusti persiilleen tai saanut sydäntä tykyttämään juuri sillä tietyllä, ”tää-biisi-on-aivan-mieletön-ja-niin-mua-ja-en-pysty-olemaan-jos-en-saa-esittää-tätä” -tavalla. Seuraavana päivänä valmistui kuitenkin taas uusi laulu, jonka Petterin esittämänä sain tuoreeltaan kuunnella. Siinä se sitten oli. Laulu, jonka kuullessani hihkuin sisäisesti (kerrostalossa asuessa on pitänyt tottua vähän rajoittamaan äänenkäyttöä) ja johon rakastuin päätä pahkaa. Ja se oli ihan oikeasti niin mua! Kyllähän Petteri minut ja makuni jo tunteekin, ja tietää vieläpä, mikä minulle toimii. Mitään hän ei myönnä, mutta olen aivan varma, että hän demon minulle lähettäessään myhäili jo suu tietävässä virneessä, odottaen vain riemastunutta reaktiotani. Kyseessä on tyyliini moitteettomasti istuva balladi, jossa on tunnetta ja kauneutta ja dramatiikkaa ja herkkyyttä ja riipaisevuutta ja ja ja... kaikkea!

Siitäpä sitten alettiin kiiruusti rakentaa demoa kisaan lähetettäväksi, pitihän laulun olla syyskuun alkupuolella valmis. Minä lauloin, ja Petteri sovitteli ja viilasi ja hioi ja täydellisti biisin. Aika paljon se loppujen lopuksi muuttui alkuperäisestä, kun säveltäjänero täydellisen varmalla maullaan vei sitä minulle ja laulutyylilleni sopivimpaan suuntaan. Laulun englanninkielinen teksti sopi suuhuni paremmin kuin hyvin, ja siitä on kiittäminen sanoittaja Juhani Salmista. Vielä piti hommata pari valokuvaa, kirjoittaa artistibio sekä (hui kauhistus!) tehdä esittelyvideo. Oli aivan ihanaa päästä taas uppoutumaan täysin tuollaiseen projektiin, ammentaa siitä kasapäin iloa, energiaa ja onnistumisen kokemuksia, ja ennen kaikkea muistaa taas elävästi, mikä on sitä ominta sekä antoisinta minulle tässä maailmassa.

Tässä vaiheessa syljeksin nakerrettuja kynnenpaloja ja odottelen vielä tietoa, olenko päässyt kilpailussa jatkoon. Syyskuun loppuun mennessä piti kohtalosta ilmoitettaman kaikille osallistujille, mutta mitään ei ole kuulunut. Avautuupa väylä jatkopaikkaan tai en, tämä projekti on ollut minulle äärettömän tärkeä. Sain tavattoman pitkästä aikaa tehtyä valmiiksi kappaleen, joka on mielestäni kertakaikkisen upea, enkä millään jaksaisi odottaa, että muutkin sen kuulisivat. Tämän lisäksi se himmeästi kytevä liekinpoikanen sisälläni roihahti taas niin, että muutama kostunut klapikin taisi jo syttyä sen seurauksena. Musiikkia on päästävä tekemään! Hinku lavalle on kova!


Nyt onkin sitten mietinnässä, mitä kaikkea kivaa ja jännää sitä ryhtyisi tekemään, ja millä tavoin toteutettuna. Kapuloita on nuotion lisäksi riittänyt rattaisiinkin, sillä olen tällä hetkellä vailla duoparia, jonka kanssa voisi aktiivisesti keikkailla. Laulava, monipuolinen kitaristi on siis haussa – vinkit ja ilmiannot otetaan ilolla vastaan ;)