 |
| Kuva: Flickr/Pete |
Laulukilpailut tuntuvat olevan varma kevään merkki. On TVOF:ia, Tangomarkkinoiden esikarsintaa, Sibelius-laulukilpailua, noin niinkun vähän eri genreistä poimittuna. Mitä nyt olen hieman asiaa seuraillut, moni innokas artisti osallistuu kisoihin aina uudestaan kevään tullen. Miksen minä sitten ole noussut koskaan noille kuumottaville lauteille?
Nakuttaako jossain takaraivossani vielä ajatus, että kilpailuista esiin nousseet tähdet eivät ole sittenkään "oikeita" laulajia? Niinhän voisin aina inttää. Mutta valehtelisin, jos väittäisin... Ehkä lähinnä kateellisuus voisi saada laukomaan moisia mielipiteitä. Nytkin kun vaikkapa juuri TVOF:in voittajaa kuuntelee ja katselee, ei jää epäilystäkään hänen lahjakkuudestaan ja ammattitaidostaan. Upean laulajattaren arvoa esiintyjänä ei mielestäni hiukkaakaan vähennä se tapa, jolla hän on julkisuuten tullut. Laulamalla hän nimenomaan on tiensä ihmisten sydämiin voittanut.
Totuus kohdallani on se, etten ole itse rohjennut ottaa osaa noihin kilpailuihin. En Idolsiin, en TVOF:iin, en mihinkään pienempäänkään kisakarkeloon... Pupu menee pöksyyn ja puntti tutisee jo ajatuksestakin. Pelkkä esiintymisjännitys alkaa olla jo suht hyvin hallinnassa, mutta siihen kun yhdistetään kilpailuasetelman tuomat paineet, TV-kamerat, julkinen arvostelu ja kaikki se muu hypetys siinä ympärillä, niin jopa voi kuulla meikälaulajan hampaiden kalisevan kauhusta yhteen.
Eipä tässä siis muu auta kuin yrittää luovia tietään eteenpäin jotain muuta reittiä. Salaa hieman kateellisena seurailen näiden minua uskaliaampien esiintyjien nousua parrasvaloihin kilpailujen kautta. Ehkä kerran minäkin...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti