Hiljaa hyvä tulee? Kärsivällisyyttä tänne, ja heti!

Jos minulta jotain uupuu niin kärsivällisyyttä. Myönnän auliisti. Kaiken pitäisi tapahtua nyt just samalla punaisella sekunnilla. Siksipä eräänä erityisen harmaana tihkusadepäivänä taas synkistelin ja tuskailin, kuinka en ole saanut "mitään" aikaan musiikin saralla. Aloin sitten itseäni huvittaakseni oikein listata, mitä kaikkea on tapahtunut reilun vuoden aikana.

Varmasti tärkein asia on se, että olen saanut ympärilleni suuren joukon mitä lahjakkaampia musiikkialan ihmisiä yhteistyöverkostoksi. On säveltäjää, on sanoittajaa, on muusikkoa ja ties mitä alan jantteria. Tiedän saavani näiltä mahtavilta tyypeiltä apua ja tukea koska tahansa, kunhan vain osaan pyytää - joiltan pyytämättäkin. Osan kanssa vietimme hilpeät pikkujoulutkin marraskuussa, ja voin kertoa, että hauskaa väkeä ovat!

Edelliseen liittyykin sitten se, että olen näiden musiikintekijöiden biisejä demotellut lähemmäs kolmekymmentä kappaletta. Laulanut ja osan soittanutkin, tosin muutamassa toiminut vain taustalaulajana. Tästä kaikesta olen saanut ensiarvoisen tärkeää kokemusta, ja olen ylpeä jokaisesta laulamastani biisistä, vaikka ne eivät omaan ohjelmistooni tai edes edustamaani genreen solahtaisikaan. Ylipäänsä laulujen monipuolisuus on ollut todella opettavainen asia - olen saanut kokeilla erilaisia tyylejä ja laulutapoja, hakea omaa ilmaisua ja sen rajoja. Kyllä niiden eteen on töitä tehty, vaikka olenkin "vain" laulanut ne, ja muutamiakin tuskanhikikarpaloita on tullut pyyhkäistyä otsalta. Tässä yksi lempibiiseistäni, Akvaario (säv. Marko Autti, san. Suvi Nygård):



Omiakin biisejä on syntynyt reilun tusinan verran. Niistä olen erityisen iloinen. Suurimmassa osassa toki sanoittajana on toiminut uskomattoman upea ja taitava kälyni Suvi Nygård. Omiakin tekstejä on kuitenkin muutama syntynyt, ja sitä puolta yritän koko ajan myös kehittää. Oppimiskäyrä biisinteossa on ollut selkeän nousujohteinen, ja yhä parempaan suuntaan matkataan jatkuvasti. Tällä Houkutuslintu-biisillä osallistuimme Suvin kanssa lauluntekokilpailuun viime kesänä, joskin ilman menestystä :D



Yksi bändi lopetti vuoden aikana, mutta toisessa olen jatkanut laulajana ja kosketinsoittajana. Bändisoitto on kerrassaan kivaa! Kaikkein upeinta ovat tietysti keikat, joita niitäkin siunaantui jonkin verran. Vuoden ehdottomasta kohokohdasta vastasi epäilemättä yksityiskeikka Tavastialla (Taivas!), jota haikeana muistelen vieläkin kiitollisuudesta ja ylpeydestä melkein pakahtuen. Myös Helsingin Messukeskuksessa oli hienoa soittaa suurelle joukolle eläintohtoreita vuosittaisten eläinlääkäripäivien yhteydessä, vaikka keikkaan liittyikin vähän dramaattisia kuvioita (Laulajan painajainen). Ensi kesälle sovittuja keikkoja odottelen jo malttamattomana. Bändin "pojat" ovat ihania tyyppejä, joiden kanssa on hauska musisoida vähemmän ryppyotsaisesti, ja uskokaa tai älkää, treeneissämme nämä monitaiturimiehet tarjoilevat aina mielettömän hyvää ruokaakin!

Viime kesän alussa virittelin duo-kuvioita erään muusikon kanssa, mutta se ei valitettavasti kantanut pitkälle. Sen sijaan seuraava duo-parini on osoittautunut varsinaiseksi aarteeksi, taivaan lahjaksi. Tommia suurin piirtein palvon, koska hän on huipputaitava ja monipuolinen muusikko ja biisintekijä, huippukokenut, huippuluova ja -kekseliäs, huippumukava, huippukärsivällinen (ominaisuus, joka totta vieköön on tarpeen allekirjoittaneen kanssa toimiessa), huippukiltti ja ylipäänsä vain kertakaikkisen huippu tyyppi. Storyhook-duomme esittää suomen- ja englanninkielisiä covereita, mutta meillä on paljon muitakin äärettömän jännittäviä suunnitelmia tekeillä...

Oikeastaan vasta viime kesänä päätin todella ryhtyä panostamaan musiikkiin ja tavoittelemaan artistin uraa. Yksi ratkaisuun suuresti vaikuttaneista tekijöistä oli osallistuminen Uuden Musiikin Kilpailuun (Tästä se alkaa ja Kiitoksen paikka). Sen myötä tuli kertarysäyksellä mietittyä artistinimi ja jonkinnäköinen imago, otettua promokuvia ja hoidettua koko SoMe-puolen alustava suunnittelu. Vaikken kisassa jatkoon päässytkään, tuo oli oikein hyvä ja tehokas sysäys heti alkuun. Tuolloin syntyi artisti nimeltä TaruLa.

Erilaisia esiintymisiä kertyi bändikeikkojen lisäksi useita: esimerkiksi kuoron kevätkonsertti, jossa solistina fiilistelin pari tangoa (hei, kaikkea on kokeiltava!), muutama yksityistilaisuus, syksyllä Turun päivänä ensiesiintyminen duo-parini kanssa NMKY:n häppeningissä Aurajoen rantamilla sekä pari joulutapahtumaa (Joulu on taas, joulu on taas). Karaokekilpailuunkin otin osaa ja tässä vaiheessa vielä jännitän, miten käy sitten finaalissa. Ilahduttavan usein olen näköjään saanut kivuta esiintymislavalle, jonne kaikkein eniten mielinkin.

Yksittäisenä asiana mainitsen vielä el grande radio debutini: Eräs laulamani demobiisi oli julkaistu Facebookin Lauluntekijät-ryhmässä, josta sen bongasi Espanjassa Radio Finlandialla suomenkielistä ohjelmaa tekevä Marcos Kuusjärvi. Hän pyysi saada soittaa biisin Max and the Ducks -show'saan, ja sieltähän se pulpahtikin sitten radioaalloille tammikuun lopussa. Kynnet melkein kynsinauhoihin asti järsittyinä kuuntelin ohjelmaa netissä ja pulssin takoessa kahta sataa unohdin melkein hengittääkin, sen verran oli jännät paikat. Ohjelmassa oli tuolloin Aikakone-spesiaali, ja sen aikana esiteltiin uusia suomalaisia artisteja ja bändejä. TaruLa-osuus alkaa suurin piirtein 40 minuutin kohdalta, jos ei ihan koko ohjelmaa ehdi kuunnella: Max and the Ducks Show Aikakone special

Tässä vielä erikseen tuo kyseinen ohjelmassa soiva Lainausmerkkejä-biisi, jonka on säveltänyt Marko Autti ja sanoittanut Suvi Nygård:



Tällä tavalla listattuna näyttäisi siltä, että on sentään "jotain" saatu aikaiseksikin vuoden mittaan. Juuri nyt treenailen ahkerasti laulamista ja soittamista, teen biisejä ja tavoittelen intohimoisesti unelmaani artistin urasta. Suurensuuria suunnitelmia on tosiaan ilmassa, mutta niistä sitten enemmän joskus tuonnempana. Nimimerkillä Kuulette minusta vielä!